EVVK

EVVK. Siis puikot, koukut, langat, neulat, neulelehdet, kirjat, kaikki käsitöihin liittyvä. Hus hus, pois silmistäni!!

Että tämmösiä kesäfiiliksiä täällä. Syytä neuleinhotukseen en tiedä, mutta voimakas vastenmielisyys on jatkunut jo viikon. Osittain tästä syystä sukkamissioni jäi puolitiehen. Tavoitteena olleesta kolmesta parista sain valmiiksi yhdet. Appiukon Opal-sukista valmistui yksi kappale, ja sekin kenties liian pieni. Kolmannesta parista, Sauna-sukista, sain tehtyä noin 3 cm. Vaikka sukat voi lähettää postitsekin, en ehkä pysty jatkamaan niitä, ainakaan vähään aikaan. Varsinkin tuo Opal-tikutus 2 mm puikoilla vei mehut.

Yhdet pikkusukat eräälle pikkuprinsessalle sain sentään väännettyä hampaat irvessä. Lankana on itsekoolattu Novitan Wool. Tämä oli noista värjäyksistäni kaikkein räikein, mutta sopii mielestäni hyvin tämmöisiin pieniin asusteisiin! Luovutin eilen sukat saajalleen. Sopiva keli villasukkien lahjoitukseen, eikö!

Nyt pidän hyvällä omallatunnolla neulomistaukoa. Jos ei kiinnosta, niin ei väkisin. Sitä paitsi sekä oman talouden että lähipiirin kamerat ovat päättäneet lähteä kiertämään maailmaa, joten kuviakaan ei olisi saatavilla edes siinä tapauksessa että olisi jotain kuvattavaa.

Filati forever

Lankaturismi on kuulkaa raskasta hommaa. Vasta nyt tunnen jotenkuten toipuneeni torstaisesta päivämatkasta Tallinnaan. Reissu oli hauska ja hyödyllinen, eikä nälkä (eikä jano) toden totta päässyt yllättämään. Ruokailua oli ohjelmassa noin kahden tunnin välein ja nestetankkausta sitäkin useammin.

Lankaturismin osa-alueella jäätiin kyllä tavoitteesta kirkkaasti. Aikaa ei ollut kiertää kauppoja senkään vertaa kuin olin uumoillut. Filatin sentään paikallistin ja juoksin sen läpi (kahden seuralaisena olleen anti-neulojan painostavan katseen alla) napaten mukaani vähän sitä sun tätä. Muovipussillisen lankoja sain haalittua. Onneksi pussi oli vielä tallessa perjantaina aamuyölläkin, kun pääsin baarista kotiin! Ehdin tutkia sen sisältöä vasta, kun olin selvinnyt eilen töistä kotiin. Tällaista sieltä paljastui:

Levis-lankaa (80% puuvilla, 20% dolan) 5 kerää vaaleanvihreänä ja valkoisena. Kivan tuntuista, pehmeää! Niin ikään 5 kerää pätkävärjättyä ohuehkoa puuvillaa. Värit ovat oikeasti kirkkaammat ja kauniimmat kuin kuvassa.
Näitäkin on 5 kpl. New Master nimeltään, 82% merino, 18% akryyliä.
Tässä taas poseeraa 3 kpl Jeremy-lankaa (80% merino, 20% dralon). Jeremy on paljon pehmeämpää kuin edellä esitelty New Master, vaikka koostumus on samantyyppinen (mitä on dralon?). Oikealla on kokoelman helmi, Onlinen Kaschmerino (14% kashmir, 56% merino, 30% mikrokuitu). On muuten ihqun tuntuinen! Kaschmerino maksoi muistaakseni hieman yli 4 euroa/50 g, joten pihinä ostin tietysti vain yhden kerän kotiin siliteltäväksi. Muiden lankojen tarkkaa hintaa en painanut mieleeni, mutta ne olivat kahden euron molemmin puolin.

Ihan kiva saalis, mutta olisin halunnut kokeilla jotain paikallistakin lankaa, jota olisi voinut vaikka värjäillä. Onneksi Tallinnaan on lyhyt matka.

Lankaturisti verryttelee

Thujatvalmistuivat pienen säätämisen jälkeen. Lanka riitti loppujen lopuksi hyvin suurempaan kokoon, toivottavasti ovat anopille sopivat! Ovat kuvassa vielä kovin kurttuiset, pitää yrittää höyrytellä. Jos jaksan. Toisaalta... sukat matkaavat tuhansia kilometrejä junassa rinkan pohjalla ennen kuin pääsevät uudelle omistajalleen... voisiko siis olla, että höyryttäminen on turhaa hommaa? Varmuuden vuoksi taidan jättää höyryttämättä, ettei vaan tulisi tehtyä mitään ylimääräistä.

Nyt on kaksi sukkaparia vielä tekemättä ja aikaa hieman yli viikko. Ei siis muuta kun uutta matoa koukkuun. Tässä on Sauna-sukkien aihio. Vaaleanvihreä Nalle näyttää jotenkin pliisulta Kool-Aid -värjättyjen villojen jälkeen. Sitäkin olisi kenties pitänyt vähän uittaa väriliemessä.

Olen sukkien neulomisen lomassa alkanut virittäytyä Tallinnan tunnelmiin. Torstaina lähden nääs eteläiseen naapurimaahan päiväksi, jihuu! Kyseessä on työmatka, mutta ohjelmassa on myös pari tuntia vapaa-aikaa. Kuka arvaa, minne minä suunnistan?

En ole ennen shoppaillut Tallinnassa lankoja, mutta olen valmistautunut koitokseen ottamalla ylös lankakauppojen yhteystietoja neulonta-sähköpostilistan fileistä. Myös Annen taannoinen Tallinna-raportti on tarkkaan luettu! Parissa tunnissa ei ihmeitä ehdi, mutta ajattelin yrittää pistää tiedossani olevia lankakaupan osoitteita kartalle, ja katsoa jos johonkin kohtaan muodostuisi sopiva rypäs. Vanhankaupungin Filati-liikkeessä ainakin pitää käydä, kun Riiasta jäi niin hyvät kokemukset. Ehdotuksia otetaan vastaan!
"Äippä, tuothan mullekin jotain tuliaisia, eikä aina vaan niitä lankoja??"

Sukkadeadline

Avokki lähtee 8.6. kotipuoleensa käymään, mikä tarkoittaa, että minun olisi saatava mieluusti jotain viemisiä valmiiksi siihen mennessä. Ihme kyllä tajusin tilanteen jo nyt, kun aikaa on vielä lähes pari viikkoa. Yleensä olen viimeisen minuutin toimija.

Viime vuonna koko porukka (avokkini äiti, isä ja sisko) saivat kaulahuivit. Avoanoppi sai Wavyn sinisestä Samoksesta, sisko Auroran punakirjavasta Ainosta, ja avoappi miehekkään 2o 2n huivin 100% villasta. Tänä vuonna teemana voisi olla vaikkapa sukka.

Sukkia on tullut tehtailtua jonkin verran viime aikoina, mutta kaikki ovat omaa kokoani tai pienempiä, eikä niitä voi siten hyödyntää tuliaisina. Avokin perhe on nääs suuriräpyläistä sakkia. Esim. avoanopin jalka on kokoa 41.

Itsevärjätystä langasta, joka ei halunnut näyttäytyä edellisessä postauksessa, olisi tullut sukkapari nro 1, mutta pahoin pelkään, ettei lanka riitä 40/41 -kokoon. Saanko siis taasen yhdet sukat omaan kokoelmaani? Miksi, oi miksi en tehnyt näitäkin sukkia varpaasta ylöspäin?


Malli on Thuja hieman mukaeltuna ja lankana Nalle, joka ennen värjäystä oli vaaleansinistä. Pidän tästä väristä todella paljon! Se on juuri sellaista hillityn väristä; kaunista, mutta vaihtelevaa.




Tein jo toisen sukan valmiiksi. Jos lankaa näyttää toisen sukan valmistuessa jäävän, puran valmiin sukan kärjen ja lisään vähän pituutta. Lopputulos on sitten toivottavasti ainakin tarpeeksi suuri mahtuakseen miehen siskolle, jos ei ihan anopin kokoon ylletä.

Olen yrittänyt elintarvikevaa'an avulla hahmottaa langan riittävyyttä, mutta vaaka ei ole kyllin tarkka, jotta sillä saisi aivan luotettavaa tietoa. Etenen siis yrityksen ja erehdyksen kautta. Kävipä sitten niin tai näin, sukat ovat niin kivat, että kyllä ne olisivat ihan tervetulleet liittymään omaankin sukkafarmiini.

Sukkapari nro 2 saattaisi olla Sauna-sukat. Ja appiukolle taas jotain perussettiä.

Villi, värikäs & voitokas

Viikonloppuna tuli riehuttua niin tv:n kuin väripatojen äärellä. Olen villiintynyt paitsi Suomen menestyksestä kaikilla elämän merkittävimmistä osa-alueista, myös tilaamieni Kool-Aidien laajasta väriskaalasta.

Värjäilin minulle tyypillisellä "räiskitään menemään" -metodilla. Ei mitään suunnitelmallisuutta tai järjestelmällisyyttä. Tilanne eteni suurinpiirtein siten, että ensin sattumanvaraisesti valitsin Kool-Aid-jauhepusseista kymmenkunta, joista sekoittelin väriliemet omiin pikku purkkeihinsa. Sitten väri ja lanka kohtasivat sillä periaatteella, että mitä enemmän värejä per vyyhti, sitä parempi.

Tässä tuloksia väri-ilottelusta.

Valkoinen Wool muuntui erittäin riemunkirjavaksi.
Tämä taas oli entisessä elämässään äklön mintunvihreää Woolia, merinoista. On kyllä vissi ero tuolla merinoisella ja tavallisella Woolilla! Mallitilkut tuntuvat täysin erilaisilta näpeissä.
Yksi värjäyserä on jo muuttanut muotoaan pikkuisiksi sukiksi.
Yhtä värjäyserää Blogger jostain syystä boikotoi, eikä kerta kaikkiaan suostu lataamaan kuvaa tähän postaukseen. Kumma juttu.

Huomioita:
- jos haluaa voimakkaita värejä, Kool-Aidia kuluu paljon
- ihan kaikkia sateenkaaren värejä ei tarvitse sisällyttää samaan vyyhteen
- kauneimmat sävyt saa värjäämällä värillistä lankaa

Vaikka olenkin värien ystävä, ehkä yritän rauhoittua ja seuraavaksi saada aikaan jotain niin kaunista ja harmonista kuin esimerkiksi Stitsailuja -blogin värjäykset.

Aiemmista värjäyskokeilulangoista on syntynyt sukkapari. Elämäni toiset toe-up -sukat. Mun mielestä on paljon helpompi tehdä tämänkin sorttisiin sukkiin tiimalasikantapää. On meinaan huomattavasti ongelmattomampaa kohdistaa kantapää oikein. Olettaisin.

Väriä elämään

Ööööö... Mitäköhän tää tekis viikonloppuna?
Totta puhuen jouduin aloittamaan värien kanssa läträämisen jo eilen, kun lähetys saapui. Epäilemättä sama meno jatkuu myös lähipäivinä. Keittiö on täynnä kippoa ja kuppia ja kaikkialla leijuu imelä haju. En malttanut olla maistamatta väriliuosta. Kokemus oli mieleenpainuva.

Tilasin Kool Aidit Koolaid UK:sta. Ensin olin tilaamaisillani Jari Mäki Oy:stä, mutta heidän valikoimansa ei ollut riittävän kattava. Koolaid UK:n toimitus oli nopea ja postimaksut edulliset joten jauheille ei tullut hintaa sen enempää kuin Jari Mäeltä tilattaessa.

Eilen oli varsin antoisa päivä, kun Kool Aidien lisäksi postilaatikossa makoili tämän näköinen opus. Olen ehkä niitä ainoita, joilla tätä ei vielä ollut. Nyt tilanne on korjattu. Tämä tuli Play.comista. Aika hyvä idea heillä, kun kaikkiin hintoihin sisältyy postitus!
Tämä kirjahan on tunnettu Hourglass Sweater -ohjeesta, jonka arviolta 90 % aktiivineulojista on tehnyt. Arvio perustuu blogeissa surffailuun. Käykää katsomassa ihanaa valmista Hourglassia vaikkapa täällä tai täällä! Hourglassille on myös oma knit-along.

Siististi kool

Lähtötilanne: Valkoista woolia, vaaleansinistä Nallea ja viisi pussia punasävyisiä Kool Aid -juomajauheita.






Lopputulos: 250 g hempeänvärisiä lankoja ja yksi värjäyskärpäsen pureman saanut neuloja.

Yllätys oli, kuinka helppoa värjääminen on! Ja niin hauskaa! Eikä kumma kyllä lainkaan sotkuistakaan (ainakaan niin kauan kun kaikki väripurkit pysyvät pystyssä).

Kokeilin vähän eri menetelmiä.

Ensimmäistä vyyhtiä liotin kymmenisen minuuttia vedessä ja sitten puristin ylimääräiset vedet pois. Asetin vyyhdin muovikelmulla vuoratulle pöydälle, ja ruiskuttelin eri vahvuisia väriliuoksia vyyhtiin sinne tänne. Koska minulla oli vain rajallinen määrä väriä käytössä, jätin reippaasti valkoisia kohtia lankaan. Tämän jälkeen pistin vyyhdin uunivuoassa mikroon muutamaksi minuutiksi. Meillä on todella tehoton mikro, joten vähän epäilytti, mahtaako väri tarttua. Mutta ei huolta, väriä ei lähtenyt huuhtelussa lainkaan.

Seuraavat kaksi vyyhtiä keittelin liedellä. Kaadoin kattilaan aina vähän värilientä ja dippasin lankaa värissä. Kun kaikki väri oli imeytynyt, kaadoin lisää väriä ja dippasin taas. Eipä juuri tarvinnut keitellä lankaa, väri kiinnittyi helposti. Erästä 2 tuli samantapainen kuin ensimmäisestä, mutta valkoista pintaa jäi vähemmän, ja väri on hieman tasaisempi.

Kaikista kivoin lopputulos tuli mielestäni vaaleansinisestä Nallesta. Kuvasta ei saa kovin hyvin selkoa, mutta sävyt ovat kauniin murretut.

Innokkaasti odotan jo seuraavaa värjäyskertaa, jolloin käytössä onkin paljon eri värejä. Kunpa tilaamani Kool Aidit saapuisivat äkkiä!

Olen muuten käynyt jo kahtena peräkkäisenä päivänä lankakaupassa ostamatta mitään! Eilen pistäydyin Novitan tehtaanmyymälässä. Ajatus värjäämiseen soveltuvista pussilangoista kangasteli mielessäni, mutta jouduin pettymään. Ei lainkaan pussilankoja! Jo toinen kerta peräjälkeen, kun kävi näin. Onko kukaan shoppaillut pussilankoja Lauttasaaressa lähiviikkoina? Onko ajoitukseni ollut huono, vai eikö niitä vaan ole ollut? Ehkä kokeilen vielä ensi viikolla onneani, pussilangat kun olisivat oivallisia värjäyskokeiluihin.

Tänään kävin katsastamassa kauppakeskus Tikkurissa olevan lankakauppa Villiksen. Olin ainoa asiakas ja tunsin epämiellyttävällä tavalla myyjän katseen seuraavan jokaista liikahdustani. Katsele siinä sitten rauhassa! Ei yhtään tehnyt edes mieli ostaa mitään.

Jonkinlainen ratkaisu

Edellisen postauksen kommentoijat ystävällisesti neuvoivat minua kokeilemaan värjäystä, jotta ongelmalangasta saataisiin yhteiskuntakelpoinen. En totellut. Tein sukat.
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Onneksi nämä sukat lähtevät tuhansien kilometrien päähän, joten ainakaan minun ei tarvitse enää niitä katsella. Ja joku lapsi, jolla on oikeasti kylmät jalat, ei varmasti takerru sellaiseen sivuseikkaan kuin sukkien väri.

Suunnitelma sukkien varalle on se, että mieheni vie ne Mongoliaan. Koska hän matkailee työkseen, hän osaa pakata vain välttämättömät tavarat mukaan. Niinpä rinkassa on aina tyhjää tilaa.

Joku kerta kun hän oli tekemässä lähtöä Mongoliaan, olin juuri karsimassa vaatevarastoani. Ajatus oli kai viedä vanhoja vaatteita UFF:n keräyslaatikkoon. No, mieheni sitten ehdotti että josko hän veisikin osan vaatteista mukanaan Mongoliaan. Perillä vaatteet löysivät tarvitsijansa Lotus Children's Centren kautta. Epäilemättä ei ole järkeä itse raahata vaatteita noin kauas kun Suomessakin on järjestöjä, jotka järjestävät keräyksiä. Silti, on se vaan ihan eri asia, jos voi itse nähdä minne lahjoitetut vaatteet päätyvät.

Nalle Coloria jäi muuten vielä 70 g. Vielä toiset sukat? Plääh. Kuten sanottu, ei siitä pääse eroon.

Vaikka en Nalle Coloria värjännytkään, otin värjäysehdotuksista vaarin.
Tarkempia tuloksia ensi kerralla.

Ongelmalanka

Olen joskus tilapäisessä mielenhäiriössä ostanut alennusmyynnistä tämän näköisen kerän Nallea. Kuvassa värit ovat jopa edukseen; luonnossa tämä on niin kamalan näköistä että silmiä särkee.
Ajatelkaa, olen siis ihan itse ja vapaaehtoisesti poiminut tämän hyllystä, kävellyt kassalle ja vielä maksanutkin siitä. Jos tästä jotain positiivista haluaa hakea, niin ehkä se, että vielä tässäkin iässä ihminen voi ilmeisesti joskus yllättää itsensä tekemällä arvaamattomia asioita. Olen totisesti yllättynyt.

Väriyhdistelmä askarruttaa minua. Kuka tämän hirviön on suunnitellut? Mihin tätä voi käyttää? Kuka haluaa käyttää vaatekappaletta, joka on näin räikeä? Onko tämä pilaa?

Lanka on niin sanoinkuvaamattoman rumaa, etten kertakaikkiaan ole keksinyt mitään hyötykäyttöä sille. Paitsi että pienen määrän sain tuhottua sukkiin, joissa väriyhdistelmä ei näyttänyt niin pahalle, kun joka toinen rivi on punaista. Aika monet tällaiset sukat saa kyllä neuloa, ennen kuin 150 g:n kerä on finaalissa.

Tästä langastahan ei pääse edes millään eroon. Ei sitä voi antaa pois, ei neuloa, ei värjätä. Onko sen kohtalo pyöriä nurkissani tästä hetkestä ikuisuuteen? Jään pohtimaan vaihtoehtoja.

Enen paluu

Sinnikkyys palkitaan. Sainpas Ene's Scarfin valmiiksi, vaikka ensimmäinen yritykseni päättyi nolosti. Tuon jälkeen olin jo varma, ettei minusta ole pitsinneulojaksi. Pidin kunnon tauon moisista hörhellyksistä, sitten valmistui Kiri ja siitä sain uuden innoituksen kokeilla Eneä.

Nyt en tajua, miksi eka kerta meni niin pieleen! Ohjehan on simppeli, ellei jopa puuduttavan tylsä.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Jos jotain muuttaisin, niin ehkä huivi olisi voinut olla vähän suurempi. Nyt käytin 3,5 mm puikkoja, 4 mm olisi saattanut olla parempi. Lanka on handpainteyarn.comilta taannoin tilaamaani merinovillaista ohutta lankaa. Yksi 100 g:n vyyhti (7,90 $) riitti kevyesti, ja ylikin jäi. Lanka on taivaallisen pehmeää, ja sitä on ehdottomasti saatava lisää! Kävin jo hieman kurkkimassa värivaihtoehtoja. Näköjään tätä minun Emeraldiani ei enää ole, mutta esimerkiksi Paris Night-sävy näytti ihan siltä että haluaisi Mystery Shawliksi. Harmi, että ei-merinoisia ohuita villalankoja on tuolla tsiljoonassa värissä ja merinoisia vain kahdeksassa.

Rogue on joutunut odottelemaan vuoroaan. Ihme kyllä, paksun villan neulominen ei juuri nyt tunnu kovin ajankohtaiselta. Hassua on myös, miten vaikea on saada tuntumaa paksuun röpelöiseen villaan höyhenenkevyen, sileän merinon jälkeen.